Terveys: Eicca on ollut tosi terve koira koko (pienen) ikänsä. Saan olla kiitollinen. Viime kesänä alkoi kuitenkin oksentelemaan tavallista enemmän. Liittyi ehkä lähinnä siihen, että ruokahalu katosi (juoksuiset nartut tms) aika usein ja tyhjä mahalaukku aiheutti oksentamista. Usein kun tulin töistä kotiin oli (tietenkin) sängyn päällä ja matoilla oksennusta. Käytiin lääkärissä, tehtiin normaalit kokeet, mutta mitään varsinaista ongelmaa ei löytynyt. Jostain tuli mieleen ruokinnan muutos ja aloinkin tekemään täysjyväpuuroa, johon laitoin raa-an kananmunan kuorineen, raakaa lihaa, raakoja kasviksia soseutettuna. Tätä mössöä kuivamuonan kera ja siihen jäivät Eiccan vatsaongelmat. Olen kokeillut nyt myös raakoja broilerinsiipiä, rustoluita, mutta niitä Eicca ei suostu syömään, ainakaan vielä. Siipiä jauhettuna kyllä em. mössön joukossa.Kokeilu jatkuu.

Näyttely: Tammikuussa WinterDogShow: viimeinen serti ja Suomen Muotovalio. Parsonien erikoisnäyttelyssä lokakuussa testasin lähinnä kehä- ja näyttelyaluekäytöstä. Eicca on selvästi parantanut käyttäytymistään, olen siitä onnellinen, se on ollut kovan työn takana. Näyttelyissä tuskin kovin usein käydään, ehkä juuri PRT:n oma ja Terrieri jatkossa kiinnostaa.

Isä: 5.6. 2010 syntyivät Yazzin ja Eiccan kolme poikaa. Kaikki löysivät hyvät kodit ja voivat hyvin. Tosin haluaisin kuulla niistä enemmänkin ja aioinkin olla itse yhteyksissä, jotta saisin tietoa, miten pennut ovat kehittyneet ja millaisia niistä on kasvanut.

Agility: 1.5. noustiin 3-luokkaan ja agilityuralla on tullut hienoja saavutuksia: Kaikki mahdolliset sertit on saatu ja yksi mieleenpainuvin saavutus oli oman seuramme ATT:n medien mestaruus. Toinen lähes yhtä mahtava kohokohta agilityssä oli kutsu saapua sm-kisoihin ns. 0-koiraksi.  0-koirakko testaa tuomarin tekemän radan ennen varsinaisia kisaajia. Onnistuimme hienosti ja saimme tuomareilta paljon positiivista palautetta. Meidän kaltaisia 0-koirakoita tuomarit ottaisivat mielellään vastaan.

Agirotu-tapahtumaan osallistuimme myös, sielläkin oli lähellä avoin sm-kisamenestys. Joukkueessa teimme 0-tuloksen.

Osallistuttiin myös aktiivisesti leireille ja kursseille: PRT:n Tuorlan agilityleirille ja lokakuun tehoviikonloppuun. Ulkolaisten kouluttajien, Kristiina Kabai ja Alen Marekovic, erilaiset koulutukset toivat vaihtelua treeneihin.

Parasta agikoulutusta meille antaa Jaakko. Mahtava kouluttaja ja Ihminen isolla I:llä. Ilman hänen "höykytystään" ja psyykkaamistaan emme olisi tässä missä nyt olemme. Eicca on varsinainen superkoira ja lahjakas ja oppivainen ja aina valmiina tekemään ja antamaan kaikkensa. Toivon, että pystyn olemaan sen arvoinen agilityohjaaja, olenhan jo mummoiässä!

Toinen kohokohta oli toimia vastaavana koetoimitsijana mm-karsintakilpailussa meidän omassa upeassa agilityhallissamme heinäkuussa. Tämä urakka oli hyvin haastava ja sen eteen tehtiin loistavan tiimimme kanssa monta kuukautta valmistelutöitä. Lähes kaikki onnistui nappiin,  vain yksi kisaaja (260 kisaajaa) onnistui pilaamaan minun fiilikseni erittäin ihmeellisellä ja huonolla käytöksellä. En ikinä olisi uskonut, että kun teen työni niinkuin vastaavan koetoimitsijan kuuluu, saankin vastattavakseni kisoissa epäonnistuneen kisaajan laatiman kirjallisen valituksen toimistani. Ylituomarin kehoituksesta venyin anteeksipyyntöön, mutta minulle tuotti suunnattomia vaikeuksia selvitä lopputehtävistäni. Tuomaripäivillä sain kiitosta: johtava ylituomari piti vastaavan koetoimitsijan toimintaa loistavana, kunnioitettavana tekona vaikeassa konfliktitilanteessa.Tämä kiitos tuli kyllä tarpeeseen: tuntui, että kisatyöntekijällä oikeusturva on välillä aika heppoista.

Kaikenkaikkiaan mm-karsinnat oli mulle iso työpesti ja se vaikutti vielä koko syksyyn ja mun jaksamiseen.

Sain vuoden alussa vastuulleni oman agilitymölliryhmän. Sen kouluttaminen on ollut mulle haastavaa ja olen todella ylpeä ryhmästäni. Siitä on kehittynyt taitava ja ovat jaksaneet käydä treeneissä tosi ahkerasti. Toivon, että pystyisin kouluttamaan heitä hyvin ja he oppisivat nauttimaan agilitystä mukavana harrastuksena ja ehkäpä aloittavat joskus vielä kisaamisenkin. Taitoa ainakin alkaa jo löytyä.

Oma terveys: syksyllä reiden revähdys ja silti jatkuva yrittäminen treenata kipeällä jalalla, johti vain koko ajan hankalampaan tilanteeseen. Kisat meni pieleen, treenit lyhyitä ja kivuliaita, Eicca kiukkuinen! Joulukuun alussa vihdoin menin ortopedille, joka löysi jalasta vian: limapussin tulehdus. Yksi kortisonipiikki ja jalka on kunnossa.

Oma mielenterveys oli myös koetuksella, kun ei päässyt tekemään sitä, mistä tykkää. Työt sekä virallisissa että epävirallisissa kisoissa olivat jo lähes ylivoimaisen raskaita. Koin myös kaikenlaisen kritiikin hyvin negatiivisesti, varsinkin, kun tuntui, että kaikkensa antaa.

Tänä vuonna helpottaa, kiitos ihanan ATT:n kilpailutoimikunnan!

Muut kokeilut: Ilmoitin Eiccan bh-kokeeseen. Sain syyn harjoitella ja olimmehan myös käyneet Janitan kurssin em. aiheesta. Kokeesta oli tuloksena 0, mutta siinä oli paljon hyvää ja parasta antia oli sen ihmisjoukon kiertäminen hihnassa ja vapaana. Eicca ei ollut ollenkaan arka, vaan liiankin halukas tutustumaan näihin ihmisiin. Eiccan kanssa käyty paljon kaupungilla treenaamassa, torilla ja tapahtumissa: ahtaissa paikoissa paljon ihmisiä yms.

Tokoa ollaan jatkettu Tuija Seren kurssilla. Eicca ei o helppo, koska se kyllästyy nopeasti odotteluun. Eikä se ole niin miellyttämisenhaluinen!

Luolakokeessakin käytiin ja taas tuloksena 0. Kävin syksyllä aika paljon treenaamassa ja saatiin kuntoon luolastoon meneminen ahdingon läpi. Sitten tuntui, että treenaaminen junnaa enkä enää halunnut jatkaa sitä. No koe meni pommiin liian innokkaaseen tyhjän luolan haukkumiseen. Ehkäpä keväällä jatketaan treeniä ja vaihdetaan treenipaikkaa myös välillä?

Syksyllä sain hienon tilaisuuden  (kiitos Elina) päästä tutustumaan mejään. Leiri oli todella viimeisen päälle asiantuntijoilla "lastattu". Hyvää tietoa tuli paljon ja käytännön treenit avasivat mejän salaisuuden verhoa mukavasti auki. Ehkä tämäkin harrastus vielä jatkuu, kun kaapissa on hankittuna sekä oma kompassi että karttalaukku! Eiccan nenä toimi niinkuin pitääkin ja treenattiin myös sen kestävyyttä haulikon ääneen. Kettulelun avulla treeni onnistui hyvin eikä Eicca säikkynyt.

Tässä ne tärkeimmät, mitä muistan vuodelta 2010.

Opettelen elämään yksikseni, vain Eicca seurana. Yksinäistä on ollut ja myös opettavaista. Kaikesta on selvitty, joistakin asioista paremmin ja joistakin huonommin. Kiitos hyvien ystävien!