Nyt kun tuolla facebookissa tulee vuodatettua, niin tää blogi jää selvästi vähemmistöön!

Mitäs tehty viimeiset kaksi viikkoa? Kaivetaan kalenteri esiin:

Tuija Seren yksärit tokoilussa oli meille tosi tarpeen. Opin palkkaamaan koiraa oikeasta suorituksesta ja Eicca oppi mitä siltä halutaan eikä se enää ole niin hämmennyksissä.

Bh-koe ensi lauantaina ja välillä ihmettelin, että mikä vinksahti päässä, kun siihen ilmoitin meidät. Koetoimitsija sanoi vain, että onpas mielenkiintoinen rotu tulossa kokeeseen!

Joo, varmasti mielenkiintoiset esitykset edessä, katsotaan mihin rahkeet (ja Eiccan käytös) riittää. Tulossa toinenkin parson em. kokeeseen, mutta koska he ilmeisesti jatkavat voitokasta linjaa tälläkin saralla, niin paljastetaan sitten vasta kokeen jälkeen onnitteluilla!

Agilityä ollaan harkattu tosi vähän, vain jo etukäteen maksetut treenit viety läpi. Vasen reisi on vihoitellut aika paljon ja olo on ollut kurja.  Parsonien teholeiri koetteli jalkaa, mutta linimentti pelasti aika paljon ja jotain saatiin tehtyäkin. Samoin viime lauantain tuplatreeni Hittiareenalla, kouluttajana unkarilainen Kristina Kabai. Rataa juostiin kovaa ja persjättöjä tehtiin paljon luottaen koiraan sekä pakkovalsseja, joihin oli siis ehdittävä ajoissa. Mutta selvittiin lähes loppuun asti. Viimeinen rata oli lopetettava kesken, koska jalka varoitti, että nyt riittää tai tulee uusi pitkä tauko.

Viime viikko oli myös kokousviikko: OY, kilpailutoimikunta sekä vuosikokous.

Taikaa Tassuissa-kisat torstaina: itse töissä, ei kisattu.

Eilen käytiin silakkamarkkinoilla testaamassa ihmisvilinässä liikkumista. Aluksi Eicca oli aika hermona,  oli ahdasta ja sateenvarjoja ja koiria. Parille rähjättiin kunnolla, mutta sitten aloin palkkaamaan hyvästä liikkeestä joukon keskellä ja pikkuhiljaa se rentoutui ja loppumatka meni jo vähemmällä palkalla.

Eilen illalla palaverikokous mm-karsintojen työryhmän kanssa. Syötiin hyvin hyvässä seurassa ja palauteraportti kertoo, miten hyvin me onnistuttiin tässä isossa koitoksessa.

Eicca on alkanut taas isottelemaan mulle. Mä myönnän, että pidän sitä hyvänä, kun ei mulla muitakaan ole hyvänä pidettävänä. Aamuyöllä se on ovela, pyytää ulos pissalle, mutta todellisuudessa on hetken parvekkeella ja tulee sitten iloisesti pyytämään sänkyyn mun viereen ja pääsehän se!

Sitten ollaan niin koppavia,että! Ei saisi häiritä silittelemällä vaalenpunaista pilkullista vastaa, ei pyyhkiä märkiä tassuja yms.

No nyt on eka päivä huomioimattomuutta, miten vaikeaa se onkaan, kun äijä on niin suloinen. Se yrittää leikittää ja olla kuulolla, mutta meikä on kovana!

Pakko saada omaa johtajuutta paremmaksi, kun koe häämöttää..............

Tällä viikolla mennään pitkän tauon jälkeen ryhmätreeniin, kiva nähdä treenikavereita. Torstaina Jaakon treeni ja perjantaina naapurin rusettikisat.

Lauantaina sitten jo aamulla nokka kohti Ugia, toivottavasti kesärenkaat riittää... Ja illalla pikkupippalot hyvän ystävän luona.

Sunnuntaina omalla hallilla koulutusta ala Tiina Liuhto.