Kolme viikkoa vierähti tosi nopeasti. Chili on loistava pakkaus. Sen helpompaa hoitokoiraa saa varmaan hakea. Aamuisin, kun painivat sängyssä, niin voi sitä Eiccan silmien loistetta ja kropan asentoa!

Kaipaamaan jäin Chilin ihania tervehdyksiä kotiin tullessani, hammasrivi loistaen ja häntä vispaten, niin, että luulin takapuolen irtoavan. Kaipaan myös sen lempeää katsetta ja märkiä pusuja ja sen painautumista piukkaan syliini nukkumaan.

No onneksi Sari lupasi, että saan hoitaa Chiliä toistekin.

Viime perjantaina ilmoitin Chilin kisaamaan meidän epiksiin minimölliluokkaan. Itseä jännitti tosi paljon, miten Chili lähtee mukaan tekemään rataa, mutta sehän meni loistavasti: 0-rata ja voitto kotiin ja kiva palkintopussi leluineen matkasi Chilin mukana kotiin.

Eiccakin teki upean avoimen luokan radan, nyt se taas irtosi hienosti ja hyppäsi ylimääräisen hypyn, kun sen sinne ohjasin: kuuliainen koira, tottelee hyvin ohjausta!

Perjantai-ilta siis vierähti taas kerran hallilla episten johtotehtävissä, klo 22.30 kotiuduttiin ja kyllä sänky houkutteli heti puoleensa.

Lauantaina aamulla tehtiin Eiccan silmäpeilaus ja kaikki oli ok. Hyvä niin, koska Yazzi tulee viikonlopulla treffeille. Juoksut alkoi vihdoinkin!

Sunnuntaina kisattiin kaksi kisaa Tsaukkilassa. Molemmat radat oli hyviä, viimeinen jopa niin hyvä, että otettiin eka nousunolla ja voitettiin!

Ensimmäisen radan sössin jo puomilla: liian aikainen käskytys ja liian aikainen vapautus johti koiran kadottamiseen ja rata meni hetkeksi sekoilun puolelle. Onneksi sain koottua itseni ja viimeiset kahdeksan estettä tehtiinkin hienoa rataa.

Toisen radan alku oli mielenkiintoinen ja valitsin hiukan muista poikkeavan ratasuunnitelman. Se toimi sikahyvin ja olin aikas ylpeä valinnastani. Nyt tehtiin myös upeita takaaleikkauksia ja nurkkaputkeen vienti takaaleikaten meni jouhevasti, muistin ohjata putket koko estesuorituksen ajan. Loppusuoralla ennen puomia leikkasin myös takaa ja hetken jo luulin, että Eicca kieltää yhden hypyn, mutta sitten se loistava koiruus äkkäsi suunnan ja tiesin, että nollaa tulee. Puomi, rengas ja maalihyppy tehtiin hyvin ja oikein ja maalissa olin ihan loppu ja itku tuli, kun paineet purkautui. Enpä ole ennen maalissa itkenyt, mutta nyt  tunteet myllertää laidasta laitaan.

Voitonhuumaa hieman laimensi se, kun Chili noudettiin kotiin.

Tuli niin ikävä sitä!

Nyt on parin viikon tauko Jaakon treeneissä, voi harmi! No, tauko tekee hyvää. Olenkin tällä viikolla käynyt tutustumassa tuttavien uuteen kääsna Millaan, 10 viikkoa ikää: terävät hampaat ja tempperamenttinen pakkaus.

Tiistaina myös vihdoin ja viimein näin työkaverin uusimman tulokkaan, poika ja ikää 2 kk. Iso äijä jo!

Keskiviikkona ryhmätreenissä olimme ilman kouluttajaa, joten rakennettiin porukalla viime sunnuntain kisarata. Treenattiin sitä ja treenikavarit tykkäsivät! Hanna vielä tarjosi kaffetta ja pullaa: juhlistettiin sitä harvinaista tapausta, että hän oli viime viikolla ajoissa rakentamassa treenirataa meidän muiden kanssa!

Ensi viikonloppu "vapaata" = ei agilityä, ehkä...

Yazzia odotellessa jännitetään, miten Eicca hoitaa hommat, vai pitääkö Merjan turvautua plan B:hen!