Vaasan reissun jälkeen iski pieni flunssa ja väsymys ja Eiccan kanssa huilattiin koko viikko, no käytiin me tossa urheilukentällä treenaamassa taas BH-kuvioita.

Maanantaina kävin vakiohierojalla, kultakimpale Sini pisti paikat taas kuntoon.

Tiistaina kokoustettiin kilpailutoimikunnan kanssa ja hauskaa meillä oli, Vaasan "pikkutuhmuus" oli tarttunut meikään!

Keskiviikkona jalkahoito, ja treenit jätettiin siis suosiolla väliin, tosin flunssainen oloni paheni myös koko ajan, töissä aivastelin lahjakkaasti pitkin päivää.

Torstaina olikin sitten vapaata, koska tiesin, että hautajaispäivänä en pysty mihinkään. Hautajaiset oli niin kauniit ja väkeä oli runsaasti, oli niin surullinen olo, kun ihminen otetaan pois liian aikaisin. Suru oli käsinkosketeltavaa koko saattojoukossa. Pyysinkin Arjaa kouluttamaan mölliryhmääni, sillä olin aivan loppu, kun tulin kotiin. Perjantai piti sitten ottaa vielä sairaslomaa, että saisin flunssan paranemaan. 

Tänään aamulla startattiin Hanna ja Rainen kanssa kohti Lohjaa. Ajomatka meni taas Eiccan alkupärräysten jälkeen hiljaisesti ja mukavannopeasti.

Lohjan kisapaikka on tosi mukava ja sääkin suosi meitä.

Ekalla radalla (H.Luomala) oli alun neljä estettä tosi vaikeasti sijoitettu. Meikä päätti tehdä vaikeaa juttua kokeilumielessä. Nappiin ei mennyt alkuunkaan, kun Eicca taas hyppäsi ekan riman päälle ja kynti maata hetken aikaa! Olin sitten ihan liian aikaisin takaaleikkauksessa ja kieltohan siitä napsahti + samantien Eicca hyppäsi esteen takaisin=hyl ja meni sitten vielä putken väärään päähän. Hiukan jo nauratti meikäläisen ohjaus, voi vitsi!

Mutta sitten alkoi kunnon ratasuoritus ja olin tosi tyytyväinen ja maalissa tuuletettiin kunnolla.

Toisella radalla keskityin lähtöön, että Eicca hyppää ekan riman yli, näin kävikin, mutta sitten keinulta mentiin sivulle putkeen ja tein liian jyrkän käännöksen ja Eicca paukkasi väärään päähän. Muttamutta, siitä jatkettiin taas todella hyvin rataa ja maaliin tullessa moni luuli, että a) tehtiin 0-rata tai b) porukka ajatteli, että minä en huomannut hyllyämme!

Kolmas= hyppyrata: lähdössä Eicca alkoikin haistelemaan maassa olevaa mielenkiintoista tuoksua, olin onneksi rauhallinen ja odottelin hetken, sitten muutama taputus ja huusin: täällä on pallopallo! Jo lähti Eiccan kone käyntiin ja kiihdytys oli tosi luja! Älyttömän hyvää rataa tehtiin melkein loppuun asti, mutta välistäveto ei ihan onnannut, Eicca meinas hypätä hypyn takaisin, haamupelastus riemastutti ohjaajaa ja seuraava putkeen lähetys jäi vajaaksi = 5 vp eikä toinenkaan putkeenlähetys vielä onnannut, mutta ei saatukaan siitä virhettä! Sitten mahtava loppusuora: juoksin kuin satasen pikajuoksija  ja Eicca tuli hienosti takaa mukaan ja suoritti esteet edessään. Virheitä siis 5 ja sijoitus 17, aikaa paloi tohon pelastamiseen ja kieltohässäkkään.

Tavoitteeksi näihin kisoihin päätiin ottaa kunnon kontaktit, ne tehtiin nyt kunnolla!

Toinen tavoite: omien käsien vakaana pitäminen ohjauksen aikana, ei huitomista. en osaa sanoa, onnistuinko joka kohdassa, kun ei kukaan filmannut ratojamme, mutta osittain ainakin luulen onnistuneeni. Tähän tulen jatkossakin kiinnittämään huomioita.

Yhtenä tavoitteena yritin muistaa käskyttää Eiccaa ajoissa, aikaisemmin, huomaan nimittäin, että käskysana tulee vasta, kun Eicca jo suorittaa estettä! Eihän sen niin kuulu mennä!

Toisella radalla ainakin oikein tietoisesti käskytin keppejä jo silloin, kun Eicca lähti hyppäämään edellistä hyppyä, Yess ja kepeillemeno oli loistava!

Paljon tuli taas oppia ja vaikka yritän vaikeita, enkä onnistu, niin en masennu, koska tiedän, että joskus me sitten onnistutaankin tekemään ne vaikeat kohdatkin.

Nautin niin paljon Eiccan kanssa kisaamisesta, että vaikka hyllytetään, niin ne radat on yleensä suurelta osin aivan ihanannäköistä ja -tuntuista menoa.

Opettavaista antia ja ihanaa sellaista on myös kavereitten kanssa tutustua radan koukeroihin ja miettiä vaikeille kohtia eri ratkaisuja ja erilaisia ohjauksia, löytää jokaiselle se sopivin.

Ja ratasuorituksen jälkeen kelataan toistemme suorituksia ja pohditaan missä onnistuimme ja missä on parannettavaa jne.

Ville Pirisjoki oli taas niin piristävä koutsi juuri näissä asioissa, kiitos sulle ihanasta kisaseurasta! Tampere on edelleen POP!

Ja Hannaa on kiva terapoida näihin kolmosluokan koukeroihin. Viimeisellä hyppyradalla huusin kurkku suorana, kun maalisuuora aukeni: että nyt HANAA HANNA, TÄYSILLÄ MAALIIN!JUOKSE!! ja Hanna totteli: tuloksena 0 ja sijoitus 8! Loistava hyppäri!

Mahtava kisapäivä parhaassa seurassa! Raine ja Eicca lenkkeilivät jo hienosti, ei pärinöitä, ei tuijotuksia. On tosi kivaa, kun ne sietää toisiaan eikä kisasuoritukset häiriinny.

Ja kuin piste ii:n päälle: Arja ja Miiru nousivat Riihimäellä 0-voitolla kolmosluokkaan! YEE loistavaa!