Viime lauantaina kisattiin ATT.n omissa kisoissa kolme starttia.

Ekassa aloitin hieman erilailla kuin muut, kokeilunhaluinen kun olen! No, enpä onnistunut ollenkaan suunnitelmassani, Eicca toki luki ohjaustani ja meni ihan muualle kuin mitä piti.

Mutta siitä sainkin hienon vireen treenata rataa kunnolla: upea sylkkäri ekaan putkeen, ja annoin Eiccan edetä rataa kovaa ja kaukaa, hyvin se meni, kepeillekin aivan loistavasti, yhden hienon jaakotuksen onnistuin tekemään putken jälkeen ja myöskin hienosti ajoitettu persjättö. Tuloksena 5. Upea ratasuoritus kuitenkin!

Mutta nyt alkoi jalat krampata. Torstain epiksissä tsaukkilassa jo huomasin vasemman jalan oireilevan. Takareidet ja takamuksen lihakset alkoi jumittaa tosi pahasti.

Venyttelin ja vanuttelin koko ajan kisojen kuluessa, mutta ne vaan oli aika huonot ja haittasi liikkumista. Toinen rata meni ihan plörinäksi, kun hairahduin ulkona treenaamaan alkukuvioita. Ei mennyt hyvin ollenkaan noi treenit ja varsinaisessa kisassa sitten levisi ku Jokisen eväät. "Väärällä" kädellä putkeenviennit takkusi taas tosi paljon =HUONO OHJAUS! Hitsi kun mä en osaa lähettää kunnolla tota ukkoa putkeen. Kaikkea älytöntä tuli tehtyä ja ohjaus herpaantui puolihuolimattomaksi = surkea esitys!

Kolmannelle radalle lähdettäessä jalat särki koko ajan vaan enemmän, radalla oli vielä aika paljon juoksemista. Mutta hyvää rataa tehtiin ja nyt se putkeenvienti onnistui nappiin, kun oikein siihen keskityin. Tässä vaiheessa oli jo pakko tuulettaa, niin hyvä fiilis tuli! No lopussa puominalastulossa pari hyppyä ennen maalia voimat jotenkin katosi jaloista ja pää oli ihan tyhjä = Eicca teki ohjauksen mukaisen kiellon hypyltä ja hyppäsi maaliin liian aikaisin=HYL.

Eicca menee hyvin, ei voi valittaa, juuri sinne mihin ohjataan. Harmittaa vaan kun itse ei pystynyt kunnolla juoksemaan.

Illalla ajettiin Auraan saunomaan ja syömään ja juomaan ja sunnuntaina palattiin kotiin.

Maanantanai levättiin molemmat.

Tiistaina alkoi sitten juoksukoulu. Testattiin lihakset. Selkä ja kädet hyvät, vatsa ja reidet huonot ja 30 m pikajuoksu ei onnistunut mun jaloilla.

Keskiviikkona Arjan treeni, joka oli hyvä ja lyhyt. Riitti oikein hyvin mun  jaloille, jotka vieläkin olivat ärtyneet.

Torstaina oli ensin oman ryhmän koulutus, sen jälkeen katsottiin ryhmän viime torstain möllikisojen videot. Mielenkiintoiset ratasuoritukset kaikilla ja siis tosi hyvät ekoiksi kisoiksi.

Sen jälkeen ajelin Hitti-Areenalle. Jaakon treenit alkoi vihdoin ja viimein, on niitä jo odotettukin! Lämmittelin toooosi paljon ja jalat oli aavistuksen paremmat. Jaakko sitten totesi, että nyt on sellainen juoksurata, pitää juosta kovaa, että ehtii. Niinpä tietenkin, just silloin kun mun reidet huutaa halleluujaa! Eicca oli siis niin hyvä (ohjaus onnistui!), niin hyvä, että vihdoinkin mun jalat alko toimimaan kunnolla ja tehtiin upeaa rataa. Voi vitsi mikä fiilis! Eicca on taitava koira. Se ei edes hätkähtänyt, kun toiselta kentältä juoksi borter Bertta tekemään esteitä Eiccan perässä! Mulla pulssi hakkasi 250 ennenkuin tajusin, että kysessä nuori narttu.

Perjantaina aamulla Eicca pääsi Tanjan hierottavaksi. Nyt olikin takapää oikein hyvä. Pahin jumitus oli lapojen välissä. Oiskohan noi luolatreenit jumittanut?

Illalla mentiin vielä Tainan luo viimeistelemään trimmaus, nyt karvat irtosi hyvin. Tosin enää on vain kolme viikkoa aikaa näyttelyyn, enpä usko, että Eiccan turkki on parhaimmillaan. Ei voi mitään! Kolme viikkoa aikaisemmin yritettiin, mutta silloin vain  osa karvoista suostui irtoamaan. Väkisin Eiccan karvoja ei nypitä!

Niin ja yksi pulssia nostava tapaus sattui perjantaina klo 16 jälkeen: Oltiin lenkillä tossa Teräsrautelan metsässä ja pellolla. Eicca meni edellä ja yhtäkkiä näin ison kyykäärmeen siinä polulla, mistä Eicca oli juuri mennyt! Se siinä pisti itseään kasaan ja multa pääsi kauhunhuuto! Eicca tietenkin kääntyi heti ja alkoi tulla mua kohti, huusin sille, että pois ja heitin remmin sitä kohti. Mutta eihän se mitään pois-sanaa ymmärrä ja yhtäkkiä se seisoi sen hemmetin käärmeen ihan vieressä! Näin jo sieluni silmin, että nyt se pistää Eiccaa tassuun, mutta se oli kait vähän jäykkä ja Eicca ei huomannut sitä ollenkaan, vaan tuli luokse, kun kutsuin ja nappasin äijän syliin. Ihan hirvee sydämentykytys kyllä oli ja  käärme oli nostanut päänsä ylös iskuasentoon.  Eicca sylissä kiersin sen kaukaa ja nappasin hihnan käteeni ja kävelin aika pitkän matkan, ennenkuin laskin Eiccan maahan.

Aamulenkillä käytiin Pomponrahkalla, siellä olikin ruuhkaa: sienestäjiä, opastettu kierros yms.

Huomenaamulla treffit Arjan ja koiruuksien kanssa. Ehkä päivällä tsaukkilaan epiksiin kokeilemaan jalkoja!