Tänään se onnistui ja tapahtui ja oli ihan uskomatonta, mutta 3-luokka on TOSIASIA!

Nyt sitten voitte unohtaa ne mun neuvot, että älä ajattele liian suuria tavoitteita. Ei vaiskaan. Mutta siis eilen jo olin ihan hermoraunio, kun ajattelin, että nyt olis vihdoinkin mahikset jo sunnuntaina kisata kolmosissa..... Hermona  siksi, että medit aloittaa ja meikä ekana lähtijänä. Autokin piti parkkeerata paikkaan, josta voin noutaa herra raivonpuuskan nopeasti lähtöalueelle.

Tietysti sitten ajoissa paikalla, niinkuin yleensä aina... ja  kunnon lenkki ja sen jälkeen kunnon lämppä, ensin Eiccan kanssa ulkona esteillä, ja sitten omat ketteryystreenit ja venyttelyt ja voin sanoa, että vaatetta löytyi ja hiki lensi, naama kiilsi, niin, että muutkin jo huomasi sen. Luulivat ehkä, että onpas toi tyyppi hermona. mutta todellisuudessa mulla oli niin ihanan lämpimät lihakset ja notkeutta vaikka muille jakaa. Muuthan ei lämmittele samalla lailla kuin meikäläinen seniori, mutta oppia ikä kaikki! Rataantutustumisessa sitten tuli pikku kämmi, kun vein virtuaalikoiraani väärään päähän putkea, mutta Kiitos yleisölle /Hannulle ja Marille, jotka ohjeistivat meikää ja yhtään en hermostunut....., vaan jatkoin rataantutustumista oikein! Eicca oli lähdössä aikas rauhallinen, koska en ehtinyt sitä sytytellä, ei käynyt ranteeseen kiinni  eikä joikunut, oli siis tosi rauhallinen! Alku otettiin tarkkaan, neloshypyllä olin aika tiukasti lähellä, mutta Eiccaa se ei haitannut, kepeille vein nyt tarkkaan ja oikea väli löytyi, siitä spurttasin (siis kykenen muuttamaan vauhtia!) , jotta pussista Ei äijä aja päälle, keinun jälkeen tein hienon kulmauksen renkaan läpi putkelle (ettei A houkuttele liikaa) ja malttia siinä, kun Eicca tulee  putkesta, jotta saadaan hyvä kulmaus muurin kautta sinne OIKEAAN päähän putkea. Puomin alastulossa persjättö jo toimii ja putken kautta A:lle, kunnon alastulo, jotta meikä pääsee näyttämään seuraavaan hypyn, jolta käännytään loppusuoralle. Eicca toimii kuin unelma, loppusuora kaunista eteenmenoa ja olisitte kuulleet mun riemunhuudot! Nyt ei tullut itku, vaan ihan sika upeet tsemppihuudot, toi Koiruus on niin IHANA! Sadasosasekunnilla hävittiin kromfolle, mutta ei haittaa, kun kontaktit oli sikahyvät!

Kiitos Tiina Seleniukselle !

Mukavaksi tunnelman teki myös Jaakko, joka näki meidän suorituksen. Kiva näyttää, että me osataan, kun kerran ollaan treenattu!

Huomenna tullaan "haastamaan" tutut medi3 kisaajat, kisaan B, Wau! Mikä Fiilis!