Eilen tsaukkilassa ulkokisoissa kisattiin kolme hienoa rataa, joista tuloksena:

Tuplanolla! Ekassa kisassa sijoitus 2. , toisessa sitten sijoitus 1. = 0-Voittotulos, ja saatiin meidän 2. agilitysetifikaatti. Nyt sitten ei voida ottaa vastaan ennenkuin n. vuoden päästä seuraava agilitysertifikaatti.  Hyppysertifikaatti jäi nappaamatta ja triplanolla, kun viimeinen hyppäri oli jo jotenkin niin extraa kaikki, ettei ihan jaksanut enää olla skarppina. Neljätoista estettä meni upeanhyvin, mutta yksi meille vaikea putkellevientikulma koitui 5 virheeksi ja sitten annoinkin mennä loppusuoran niin kovaa kuin Eicca irtosi ja matkalla hyppäsi yhden hypyn väärinpäin. Hienosti Eicca taas toimi, vaikka oli kuumaa jo aamulla. On se aika jätkä ja osasi olla häkissäkin aika fiksusti vaikka porukkaa koirineen käveli ohi aika usein. Pikkuhiljaa se siedätys näyttää tehoavan.

Ekalla radalla (Kari Jalonen) oli kyllä tosi meikäläisen tappo loppusuora: pitkä putki, johon piti varmistaa lähetys, hyppy, pituus, hyppy ja toooosi pitkät estevälit! Mun vauhti hyytyi, pituus oli kuitenkin ohjattava kunnolla ja Eicca odotteli meikäläistä ennen maalihyppyä kysyen, että tämäkö vielä ja käskyttämällä sitten onneksi sen hyppäsi ok. Mutta siis ajassa hävittiin kyllä espanjanvesikoiralle, kun mulla oli olo kuin mummolla lumessa! Jotenkin ei hiekalla ihan samaan vauhtiin saa itseään kuin keinonurmella?

No kakkosrata oli Viitasen Annen käsialaa ja se oli haastava ja matkan varrella muutin suunnitelmia, kun  ei kannata väkisin yrittää valssia vääntää, jos koira kulkee persjätöllä ja takaaleikkauksella hienosti eteenpäin. Olen tosi tyytyväinen itseeni siinä mielessä, että pystyn Eiccan kanssa muuttamaan kuvioita radalla, jos huomaan ettei tutustuminen ole mennyt ihan nappiin. Toi vauhti yllättää mut välillä ja varmaan myös Eicca oppii kokoajan paremmin lukemaan edessään olevaa rataa. Hieno voittotulos tällä radalla ja kontaktisuorituksista saan kehuja. Jaakkoa ja Janitaa on kiittäminen näistä Eiccan hyvistä kontakteista. Nenukosketuksen opettaminen oli tosiaan se paras tapa nopealle koiralle ja itse olen ollut koko ajan jämpti ja tarkka, ettei niitten oikeasta suorittamisesta tingitä, edes kisahurmassa.

Mitä muuta meille kuuluu: Maya, MaisaKaarina, MaijaMehiläinen, MaijaMaitoparta tuli hoitoon viikonlopuksi. Torstaina käytiin yhdessä lenkillä, jotta Eicca ja Maya saivat tutustua toisiinsa. Perjantaina tytteli tuli meille. Eka yö oli hiukkasen levoton, kun toisiimme tutustuttiin, eikä kaverukset vielä yltyneet mihinkään leikkiin. Pihalla olisi tilaa temmeltää, mutta kun meillä ei ole aitaa ( Hugo  opetti Eiccalle meidän pihan rajat!), niin toi yltiöpäinen metsästäjä-Maija ei pysyisi pihalla ilman hihnaa. Fleksissä oli pihalla, mutta ei siitä leikkimisestä mitään tullut ja Eicca sitten vahti pallojaan aikas tarkkaan.

Lauantaina aamulenkin jälkeen me lähdettiin kisaamaan ja Maya jäi "kotiin". Laitoin sille nappuloita kahteen erilaiseen terapiapalloon. Pyysin siskoani käymään jossain vaiheessa moikkaamassa Mayaa ja Pirja opettikin sitten, miten niistä palloista namit irtoaa. Oli kuulemma kovaa peliä ja leikkiä! Tyttö siis viihtyi hyvin.

Kun tulimme kisoista kotiin, vein Maijan lenkille ja Eicca pääsi lepäämään. Se halusikin levätä monta tuntia ja ärähti sitten Maijallekin, että annan mun olla rauhassa. Minä menin  Maijan kanssa päikkäreille = laatuaikaa! Ruokailut suoritetaan eri huoneissa, kun Maija on aika hoto! Se syö salamannopeasti omansa ja sitten norkkaa toisen sapuskoita= Eicca ei tykkää!.

Toinen yö meni jo rauhallisemmin ja hiukan on myös painittu keskenään. Maya seuraa mua ku hai laivaa ja jos jotain laitan suuhuni, niin heti se nököttää siinä makupalojen toivossa. Aikas viitteliäs!

Aamulla lähdin lenkille Runosmäkeen päin, siellä kun piti olla koira-aitaus! Olis ollut kivaa päästää koiruudet aitaukseen juoksemaan. Muttamutta, sitä aitausta ei enää ollutkaan, on kuulemma purettu pois jo joitakin vuosia sitten! Lampi löytyi ja Eicca näytti miten uidaan, Maya ei suostunut kuin varpaitaan kastelemaan!

Nyt kun tätä kirjoitan työhuoneessa, niin Eicca nukkuu Maijan boksissa ja Maija mun tuolin alla jaloissa kiinni.

Huomasin muuten, kun yritin ottaa Mayasta kuvaa, että se häipyy heti! Ei tykkää kamerasta! Mutta naminami auttoi tähän ja sain napattua yhden kivan kuvan:

Ja tässä Eicca on valloittanut Mayan boxin: